image-normal.jpg
Matka on tehty, eikä Lontoo taaskaan pettänyt: the book of Mormone musikaali oli rätkähauska ja sopivan räävitön. South Park sarjan tyyliin se oli vitsien sarjatulta. Jonkin verran meni vitseistä ohi, koska laulettuna tekstistä selvän saaminen oli välillä vaikeaa. Suosittelen musikaalia jokaiselle. Toisaalta en ole varma riittääkö jokaisen mormoonin huumorintaju tämän katsomiseen. Joka tapauksessa yleisö ulvoi naurusta alusta loppuun.


Huvittava juttu oli, että minä muistin, että musikaali meni Lyric teatterissa ja Ari(mun mies) muisti, että se meni Prince Edvard teatterissa. Menimme sitten Prince Edvardiin ensin ja siellä meni jotain aivan muuta. Kysyimme heidän kassalta, että missäs tämä TboM menee. Sehän meni Prince of Wales teatterissa. Eli kumpikin muisti väärin, mutta onneksi oikeakin sali oli aivan lähellä ;)

Hotellin taso jännittää aina Lontoon matkalaista, ellei ota vähitään neljää tähteä. Hotelleilla on hämmästyttävä kyky saada pieni ja likainen luukku näyttämään suurelta sviitiltä. Otimme kolmen tähden huoneen ydinkeskustasta. Se oli vielä tammikuun tarjous. Enteet oli huonot, mutta se oli todella siisti ja yllättävän iso. Aamiainen oli continental, mutta sisälsi murot, kananmunat, jogutit, hedelmät. Kaikkineen valinta oli hyvä hinta/laatusuhde.

image-normal.jpg
Olemme jo pitkään harrastaneet ruokapaikkojen etukäteisvarausta netin kautta. 50% tarjous tai muu nettivaraajan menutarjous on todella kilpailukykyinen kadulla nälkäisenä hortoiluun ja siihen, että viimein valitsee sen huonoimman vaihtoehdon.

image-normal.jpg
Koskaan ei ole petytty, mutta nyt oli melkoiset yllärit positiiviseen suuntaan. Ensimmäinen Floridita on myös musiikkipaikka, jossa on joka ilta eri tyylinen bändi. Ajattelimme, että paikka on varmaan pieni ja jossa ei ruokaan paljon satsata. Se oli kuitenkin lähellä teatteria( mitä teatteria :D) ja tarjous todella hyvä: kolmen ruokalajin menu ja mojito aperitiivina hintaan 18£. Paikka oli todella tyylikäs, iso, amerikkalaistyylinen valkoisine nahkasohvineen. Ruoka ja palvelu oli erittäin hyvää.


Toisena iltana varasimme italiaisravintolan tarjousmenun. Sama juttu: ruoka ja palvelu oli mainiota. Sommelier esitteli viinit ja paikka oli vielä hyvällä maulla sisustettu.

image-normal.jpgimage-normal.jpgimage-normal.jpg
Päivän vietimme Tate Modernissa, joka on varsinainen mekka Lontoossa.

image-normal.jpg
Odotin sydämeni pohjasta, että saan nähdä Paul Kleen näyttelyn. Sukelsimme maailmaan, joka huumasi ja imaisi meidät täysin. Kleen töissä on sellainen muoto, harmonia ja värit, että jokaista taulua voisi katsoa loputtomiin. Sielun valtaa hyvän olon tunne, kun saa katsoa jotain niin kaunista. Klee oli hyvin monipuolinen taiteilija. Hän oli ammattimaisen tason viulisti. Hän oli hyvin perehtynty Bauhaus arkkitehtuuriin ja kirjallisuuteen. Mietin että huippumuusikolle on tyypillistä myös tuo mieletön muodon ja harmonian taju. Hän kykeni ilmaisemaan sitä niin musiikissa kuin kuvataiteessa.


Taten 6.ssa kerroksessa on viihtyisä ravintola, jossa kävimme tankkaamassa fish&chipsit perienkkutyylin ja jatkoimme brasilialaisen Mira Schendlerin näyttelyyn. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sekin, mutta ymmärrettävästi toiseen näyttelyyn ei pystynyt pureutumaan samalla innolla enää.

Lyhyt, pieni pyrähdys ja valtavasti iloa taas tuli kotiin tuliaisiksi. Nyt on hauska aloittaa taas maanantaina työt.