En koskaan kyllästy Tukholmaan. Se ottaa minut aina vastaan rentona, tyylikkäänä, lukemattomine kahviloineen ja ravintoloineen. Koska se on tuttu, se on viikonloppukohteena mitä parhain. Siellä on loistavat museot

.

Lempimuseoni on Fotografiska Museun aivan Viking Terminaalin vieressä. Siellä on aina kiinnostavia näyttelyitä. Se on juuri sopivan kokoinen. Siellä on taivaallinen kahvila, jossa on paras näkymä lahdelle ja kaupunkiin. Mukavilla sohvilla on ihana nauttia vaikka sillileipä ja lasi kuoharia näyttelyn jälkeen.

Ensi kertaa kävin Liljevachsin Museossa Abba Museon vieressä. Siellä oli kerrassaan hurmaava Berit Lindfeltin näyttely. Siinä oli paljon herkkyyttä, runollisuutta ja huumoria.

Abba Museoon en mennyt tällä kertaa, mutta sehän on aivan must kohde.

Kävimme katsomassa myös oopperasta Dido ja Aeneas kiinnostavan nuorten laulajien tulkinnan. Esityksessä oli kaksi laulajaa ja yksi näyttelijä. He kertoivat tarinaa ja lauloivat kaikki upeat aariat. Kuorot oli jätetty pois. tämä oli todella riisuttu versio, mutta tasosta tinkimättä. Kun kuolet, mistä haluat, että sinut muistetaan? suurista saavutuksista vai siitä, että olet rakastanut? Hyviä kysymyksiä.

Tässä taidekokemukset, mutta - Tukholma on mainio paikka kaupungilla hengailuun ja kauniiden, fiksun näköisten tukholmalaisten katseluun. Miten he osaavat pukeutua niin mukavasti vauvasta vaariin. Siellä on kivoja sisustusliikkeita, joissa on hauskaa bongailla ideoita.

Tällä kerralla seikkailimme enimmäkseen Söderissä. Siellä on Mosabacka, josta on kaunis näkymä yli kaupungin, suosittuja kävelykatuja ja kaupat olivat auki sunnuntainakin. Lisäksi Söderin vanha osa on kaunis kuin Vanha kaupunki - erona ainoastaan se, että se lepää tyynessä hiljaisuudessa ja idyllisyydessä ilman turistilaumoja <3

Östermalm ja sen kauppahalli on kuitenkin se kaupunginosa, josta löytää parhaat ravintolat ja herkut.

Tukholmassa käyntiä ei voi kuvitella ilman Ostermalmstorgetin kauppahallia ja sen osteribaaria. Lauantaina siellä käydessämme se oli kuin nuijalla lyöty, koska kaikki haluavat viettää sen mukavassa tunnelmassa päivää.

Viikonloppureissun jälkeen on olo kuin olisi ollut pidemmälläkin matkalla!

Olen harrastanut asuntovaihtoa 15 vuotta. Se on maailman ihanin tapa matkustaa. Uuteen maahan, kaupunkiin, alueeseen on paljon hauskempaa tutustua, kun asuu kodissa. Autot vaihtuu yleensä myös, joten lähikaupunkeihin on myös helppoa ja edullista pistäytyä. Monet kaverini ovat epäilleet ja kyselleet, että miten voit luottaa ja päästää täysin vieraita ihmisiä kotiisi. Voin vilpittömin mielin vastata, koskaan ei ole ollut ongelmia. Tämä juttu perustuu vastavuoroisuuteen, kuten elämässä pitäisi olla muutenkin; kun olet reilu ja ystävällinen, niin myös sinua kohtaan ollaan.

Ensi kesän tilanne on seuraava: meille tuli tarjous Bordeauxista Etelä-Ranskasta. Sinne ollaan haaveiltu pitkään pääsevämme. Vastasimme heti kyllä ja aloimme etsiä  lentoja alueelle. Tampereeltahan pääsee Ryanairilla tosi edullisesti lukemattomiin kohteisiin, kunhan ostat lennot ajoissa.Oltiin ilmeisen ajoissa, kun maksettiin 300 € edestakaiset matkat kahdelta. Tällä perheellä ei ole autoa, joten otamme Gironasta vuokra-auton. Espanjan puolella se on edullista. 

Etelä-Ranska on varmasti just niin kaunista kuin kuvittelen - ja ne viinit; siellä on huippuviinititiloja!

Tule kesä tule!

No, ennen matkaa olen ensin Joensuun kesäteatterissa. siellä on Albatrossi ja Heiskanen. Aika jännä, että kyseinen laulunäytelmä ei ole koskaan esitetty Joensuussa, vaikka sitä on ahkerasti näytelty ja laulettu varmaan kaikkialla muualla. Jokatapauksessa tule sinne. Näyttelen kampaaja Roosan, joka antaa ymmärtää ja... :D

Matka on tehty, eikä Lontoo taaskaan pettänyt: the book of Mormone musikaali oli rätkähauska ja sopivan räävitön. South Park sarjan tyyliin se oli vitsien sarjatulta. Jonkin verran meni vitseistä ohi, koska laulettuna tekstistä selvän saaminen oli välillä vaikeaa. Suosittelen musikaalia jokaiselle. Toisaalta en ole varma riittääkö jokaisen mormoonin huumorintaju tämän katsomiseen. Joka tapauksessa yleisö ulvoi naurusta alusta loppuun.

Huvittava juttu oli, että minä muistin, että musikaali meni Lyric teatterissa ja Ari(mun mies) muisti, että se meni Prince Edvard teatterissa. Menimme sitten Prince Edvardiin ensin ja siellä meni jotain aivan muuta. Kysyimme heidän kassalta, että missäs tämä TboM menee. Sehän meni Prince of Wales teatterissa. Eli kumpikin muisti väärin, mutta onneksi oikeakin sali oli aivan lähellä ;)

Hotellin taso jännittää aina Lontoon matkalaista, ellei ota vähitään neljää tähteä. Hotelleilla on hämmästyttävä kyky saada pieni ja likainen luukku näyttämään suurelta sviitiltä. Otimme kolmen tähden huoneen ydinkeskustasta. Se oli vielä tammikuun tarjous. Enteet oli huonot, mutta se oli todella siisti ja yllättävän iso. Aamiainen oli continental, mutta sisälsi murot, kananmunat, jogutit, hedelmät. Kaikkineen valinta oli hyvä hinta/laatusuhde.

Olemme jo pitkään harrastaneet ruokapaikkojen etukäteisvarausta netin kautta. 50% tarjous tai muu nettivaraajan menutarjous on todella kilpailukykyinen kadulla nälkäisenä hortoiluun ja siihen, että viimein valitsee sen huonoimman vaihtoehdon.

Koskaan ei ole petytty, mutta nyt oli melkoiset yllärit positiiviseen suuntaan. Ensimmäinen Floridita on myös musiikkipaikka, jossa on joka ilta eri tyylinen bändi. Ajattelimme, että paikka on varmaan pieni ja jossa ei ruokaan paljon satsata. Se oli kuitenkin lähellä teatteria( mitä teatteria :D) ja tarjous todella hyvä: kolmen ruokalajin menu ja mojito aperitiivina hintaan 18£. Paikka oli todella tyylikäs, iso, amerikkalaistyylinen valkoisine nahkasohvineen. Ruoka ja palvelu oli erittäin hyvää.

Toisena iltana varasimme italiaisravintolan tarjousmenun. Sama juttu: ruoka ja palvelu oli mainiota. Sommelier esitteli viinit ja paikka oli vielä hyvällä maulla sisustettu.

Päivän vietimme Tate Modernissa, joka on varsinainen mekka Lontoossa.

Odotin sydämeni pohjasta, että saan nähdä Paul Kleen näyttelyn. Sukelsimme maailmaan, joka huumasi ja imaisi meidät täysin. Kleen töissä on sellainen muoto, harmonia ja värit, että jokaista taulua voisi katsoa loputtomiin. Sielun valtaa hyvän olon tunne, kun saa katsoa jotain niin kaunista. Klee oli hyvin monipuolinen taiteilija. Hän oli ammattimaisen tason viulisti. Hän oli hyvin perehtynty Bauhaus arkkitehtuuriin ja kirjallisuuteen. Mietin että huippumuusikolle on tyypillistä myös tuo mieletön muodon ja harmonian taju. Hän kykeni ilmaisemaan sitä niin musiikissa kuin kuvataiteessa.

Taten 6.ssa kerroksessa on viihtyisä ravintola, jossa kävimme tankkaamassa fish&chipsit perienkkutyylin ja jatkoimme brasilialaisen Mira Schendlerin näyttelyyn. Ehdottomasti katsomisen arvoinen sekin, mutta ymmärrettävästi toiseen näyttelyyn ei pystynyt pureutumaan samalla innolla enää.

Lyhyt, pieni pyrähdys ja valtavasti iloa taas tuli kotiin tuliaisiksi. Nyt on hauska aloittaa taas maanantaina työt.

Ei voi olla totta. Kirjoitan vihdoin ja viimein ensimmäistä tarinaa ikiomaan blogiin. Suunnittelin tätä pitkään ja monta matkaa on jo tehty ajatuksella; kumpa olisin jo perustanut plogin niin voisin kertoa näistä kokemuksista muillekin ja saada heidät innostumaan ja lähtemään. Päätin, että ennen seuraavaa reissua plogini on perustettu. Voit arvata, miten siinä kävi. Nyt on kuitenkin se hetki ja enää en matkusta ilman sinua.

Ensi keskiviikkona lähden Lontooseen pikkureissulle, koska haluan nähdä The book of Mormone musikaalin. South Park tekijöiden kynästä on ennakkotietojen mukaan tullut ennakkoluuloton tarina, joka loksauttaa heti alussa suut auki ja loppuun asti ne myös auki pysyvät. Haluan Tate Moderniin aina, kun käyn Lontoossa. Nyt siellä on Paul Kleen näyttely. Lontoosta löytyy myös hyviä ruokapaikkoja. Olen useamman kerran varannut netin kautta etukäteen puolenhinnan tarjouksia ja en muista kertaakaan pettyneeni.

Tämä saa riittää nyt. Jatkan jahka olen matkalla...

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.